keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Viidakko ja viidakon lait

Reilu 2 vuotta olemme päivittäin pyörineet tällä meidän uudella asuinalueellamme ja nähneet tämän kasvun ihan alusta asti. Kun ensi kertaa tänne tulimme käymään, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vaikka alueella ei ollut yhden yhtään taloa vielä edes rakenteilla oli kaikki kunnallistekniikka tehty viimeisenpäälle. Täällä oli katukyltit, liikennemerkit, hienosti asvaltoidut kävelytiet sekä pimeän aikaan jopa katuvalotkin päällä. Ajattelimme, että tänne alueelle on ihana alkaa rakentaa ja olemme ylpeänä kertoneet siitä, koska tiedän että Suomessa ei ole montaa asuinaluetta missä asiat olisivat alusta alkaen yhtä hyvin. Kaksi asiaa on kuitenkin on pistänyt harmittamaan ja ollut pienenä särönä kaiken tämän onnen keskellä. 

Koko asuinalueemme on suuren firman omistamia maita, jotka on päätetty kaavoittaa asuinkäyttöön. Suurin osa tonteista on tämän firman omistuksessa ja ne myyvät niitä suoraan rakentajille. Jotta alue pysyy houkutteleva, he pitävät tosi hyvää huolta viheralueista sekä istutuksista. Syystä tai toisesta muutama onkin kaupungin omistuksessa ja siitä ei voi tosiaankaan kehua yhtälailla. Meidän korttelimme on valitettavasti yksi näistä ja aikoinaan kun tonttia pääsimme valitsemaan, niin ihastuimme siihen, että tonttimme rajoittuu leveään puistoalueeseen, jonka läpi kulkee pyörätie. Tänä kesänä kuitenkin lähetin kaupungin vastaavalle puutarhurille sähköpostia tuosta puistoalueesta, koska koko muu alue on hienosti hoidettua istutusaluetta ja tuossa kasvaa miehen korkuista heinää. Viimeinen niitti tuon viestin kirjoittamiselle oli kun tuolla heinikkoisella puistonpätkällä nähtiin jo toistamiseen käärme. Edes heinän niittäminen pois olisi minulle riittänyt ensiavuksi, kun hyvin tiedän, ettei kaupunki voi tosta noin yks kaks vaan uusi projekteja tehdä. Pari päivää tuon viestin kirjoittamisen jälkeen luulin että homma hoidetaan kun kaupungin miehet tulivat trimmereiden kanssa siihen surisuttelemaan ja kyllähän heinää lähti ainakin pari metriä kävelytien vierestä kummaltakin puolelta vedettiin matalaksi, ettei vaan pyörätietä käyttävät kuntalaiset joudu noiden luikeroiden armoille, mutta edelleen on monta metriä heinikkoa tuossa puistossa ennen kuin meidän tonttimme raja tulee vastaan.

Toinen ja vielä raivostuttavampi asia on ihmisten välipitämättömyys liikennesääntöjä kohtaan. Asuinalueellamme ei ole läpiajoa ja tänne pääsee vain yhtä ainoaa tietä pitkin. Ja koska tämä on ensimmäinen osa isompaa aluekokonaisuutta, niin kaduille joutuu kiertämään kahden liikenneympyrän kautta, koska kaikki kadut ovat päättyviä. Läheskään kaikki alueella asuvat ja täällä työskentelevät eivät välitä noudattaa liikennesääntöjä vaan ajelevat ihan päivittäin jos jonkinmoisilla moottorihärveleillä pitkin pyöräteitä ja jopa nurmikoitakin. Nurmikoiden läpi ajamista yritettiin hillitä jopa maahan asennetuilla kepeillä, mutta eivätpä ne kauaa paikallaan pysyneet. Joka päivä saa äitinä olla sydän syrjällään kun oma pieni kolmasluokkalainen kulkee koulumatkojaan. Päätinkin eilen avata salaisen arkkuni ja kirjoittaa aiheesta yleisönosastokirjoituksen paikallislehteemme ja nyt jännityksellä odotan pääseekö se julkaisuun. Itse kun näen niin paljon punaista kun toisille säästetty aika ja polttoainetipat on lasten turvallisuutta tärkeämpää.

Toivottavasti kun vuodet vierivät ja alueen asukasmäärä kasvaa niin nämä ”lastentauditkin” saadaan ojennukseen ja asuinalueemme maailmankartalle. Esimerkiksi Google Maps ei vieläkään tunnista haussa katuamme ja edelleen tämä alue on karttaan merkitty vain tyhjänä. Onneksi sentään paikallinen suunnistusseura on hoitanut karttojensa ajantasaistuksen hyvin ja jopa alueella vasta rakenteillakin olevat talot jo löytyvät kartasta.


Pihaprojektin valmistuminen alkaa olla jo käsin kosketeltavan lähellä ja seuraavaksi pääsenkin toivottavasti sitä esittelemään. 

Löydät meidät myös Facebookista ja tykkäämällä pysyt ajantasalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti