Koko kesän urakka

Alkukesästä päätimme lähteä projektiin, jonka suuruutta me emme oikeasti edes näin jälkikäteen ajateltuna tajunneet. Tilasimme pihaan toimitettuna 11500kg lastin, joka sisälsi sekä pihakiviä, muurikiviä että nurmikonreunakiviä. Ennen kuin yhtään kiveä oli mahdollista asentaa, piti alueelta poistaa kauttaaltaan noin 5cm sepelikerros, joka murskeen päälle maatyövaiheessa laitettiin, jotta säästyttäisiin pahimmilta kurilta. Kiveyksen alusta tasoitettiin hiekan ja kivituhkan seoksella, jota kului reilu 2000kg. Kivetys saumattiin mustalla saumaushiekalla ja nurmikoiden reunat viimeisteltiin uudella mullalla sekä niihin kylvettiin siemenet odottamaan sateisia syyspäiviä. Sokkelin reunusta siistittiin isoilla pyöreäsärmäisillä luonnonkivillä, jotka antavat viistellyn säväyksen pihalle.

Melkoinen tavaraliikenne siis vallitsi koko kesän etu- ja takapihan välillä, kun mieheni kuskasi kaiken maa-aineksen ja kivet kottikärryillä paikasta toiseen. Koko kesä tätä tehtiin ja pari viikkoa sitten viimein oli valmista. Piha näyttää aivan upealta vaikka monta kertaa matkan varrella tulikin epätoivon fiiliksiä miksi me ryhdyttiin näin isoon projektiin juuri tänä kesänä. Pikkusisko kun on vielä kovin pieni, huonosti nukkuva ja vaatii koko aika jommankumman aikuisen seuraa, joten käytännössä mies on kaiken tämän tehnyt ihan yksin ja viettänyt suuren osan vapaa-ajasta pihassa joko yksin tai poikien kanssa. Pojat auttoivat jonkun verran kivien kannossa ja varsinkin Pikkuveli oli ahkera noppakivikantaja.

Tästä lähdettiin...

...ja tähän päädyttiin.

Talon ja tallin väliin rakennettiin Lakan City Muurikivistä muuri, joka erottaa alueen ylä- ja alapihaksi joiden välinen korkeusero on noin 20cm. Talvella muurissa loistaa 5 aurinkokennovalaisinta ja pinta on tasoitettu mustalla koristekatteella ja kesällä lamppujen väleihin istutetaan vielä mansikantaimia.

Nyt kun kaikki aika ei ole enää mennyt kivitöihin niin olemme muutamassa viikossa saaneet putsattua rännit lehdistä, haravoitua, laitettua kesäkalusteita talvisäilöön ja ehdottomasti suurimpana urakkana on ollut tallin päädyn raivaaminen lopuista rakennusaikana jääneistä puutavaroista ja polttopuista. Tuo alue kun on meille ollut vähän sellainen poissa silmistä poissa mielestä paikka, mutta nyt kun naapuriin valmistuu talo jouluksi, niin tuo rojukasa olisi ollut suoraan heidän ikkunoidensa alla. 

Polttopuut lahjoitimme pois, koska kosteus oli jo ehtinyt osan pilata ja tiedossa kuitenkin on, että takkaa emme vielä lähivuosina ainakaan tule turvallisuussyistä käyttämään. Nyt pääty on saatu tyhjennettyä ja mies pääsi tänä viikonloppuna poistamaan pinnasta kunnon kerroksen mutaa pois. Tuo tallin pääty ei ole alueena mikään suuri, mutta varsi ongelmallinen, koska maaperä on siinä varsin mutaista. Toivottavasti säät pysyisivät vielä muutaman viikon plussan puolella, jotta ehtisimme saada vaihdettua tuohon pitävämmän maa-aineksen. 

Naapureita

Tammikuussa 2016 kun pääsimme muuttamaan vastavalmistuneeseen kotiimme, ei tällä alueella asunut vielä kuin 2 perhettä ja nekin ihan alueen toisessa päässä. Talomme oli ihan ylhäässä yksinäisyydessä, mikä oli myös hieman pelottavaa talven pimeydessä. Kesällä 2016 kuitenkin muutkin alkoivat innostua alueen tämän pään tonteista ja syksyn aikana täällä olikin melkoinen kuhina, kun kolmea taloa rakennettiin tähän meidän viereen. Ensimmäiset meidän naapurimme pääsivät muuttamaan juuri ennen joulua. Tänä keväänä tämän pään suosi on kasvanut vielä entisestään ja 6 taloa on noussut lisää tähän ympärillemme. Enää emme asu ylhäässä yksinäisyydessä vaan tonttimme viimeisenkin rajanaapurin on tarkoitus valmistua vielä tämän vuoden puolella. Muutos viime syksyn, heinäkuun alun ja tämän päivän välillä on melkoinen.

Syksy 2017

Syksy 2016

Näkymä terassilta heinäkuun alussa.

Näkymä terassilta lokakuussa. 

Vaikka ympärillä kuhisevia rakennustyömaita on mielettömän hauska seurata, niin kaikesta huolimatta olen iloinen, että ihan viereen ei enää olla rakentamassa, koska tuo rakennustyömaiden aiheuttama pölyn määrä on valtava. Tuntuu että sitä hiekkapölyä tunkee sisään joka paikasta vaikka kuinka yrittäisi siivota. Vielä kun saataisiin tuohon tiehen asfaltti jossain vaiheessa niin se olisi jo melkoista luxusta. Vaikka illat on alkanut viime päivinä olemaan jo tunnelmallisen viileitä ja pimeitä niin siitä huolimatta viimeisen viikon aikana pihastamme on bongattu kaksi uutta asukasta. Pikkuruinen sisiliskon poikanen ihmetteli maailmaa terassimme reunalla yhtenä iltana ja heti seuraavana automme alla kökötti ihan valtavankokoinen rupikonna.

 

Tämän viikonlopun aikana myös viimeiset pihakivet asettuvat paikalleen. Insinöörimäisellä tarkkuudella niiden määrä oli laskettu just eikä melkein. Sen jälkeen on vielä nurmikon reunojen siistimistä, isojen rantakivien pesemistä ja paikalleen laittamista, mutta ei tässä enää montaa työpäivää tarvita että sisäpihan puoli olisi valmis. Syksy kuitenkin on myös miehen ja Isoveljen harrastuksissa kiireistä aikaa, kun joka viikonlopulle osuu vähintään yhdet suunnistus- tai polkujuoksukilpailut sekä viikolla menee useampi ilta treeneissä. Pieni maistiainen kuitenkin, mitä tuleman pitää, joten kannattaa seurata meitä Facebookissa, niin saat heti ilmoituksen kun uusi postaus on ilmestynyt. Pojat ovat olleet ihan haltioissaan, kun muutaman vuoden tauon jälkeen ovat päässet piirtelemään katuliiduilla. 

 

Viidakko ja viidakon lait

Reilu 2 vuotta olemme päivittäin pyörineet tällä meidän uudella asuinalueellamme ja nähneet tämän kasvun ihan alusta asti. Kun ensi kertaa tänne tulimme käymään, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vaikka alueella ei ollut yhden yhtään taloa vielä edes rakenteilla oli kaikki kunnallistekniikka tehty viimeisenpäälle. Täällä oli katukyltit, liikennemerkit, hienosti asvaltoidut kävelytiet sekä pimeän aikaan jopa katuvalotkin päällä. Ajattelimme, että tänne alueelle on ihana alkaa rakentaa ja olemme ylpeänä kertoneet siitä, koska tiedän että Suomessa ei ole montaa asuinaluetta missä asiat olisivat alusta alkaen yhtä hyvin. Kaksi asiaa on kuitenkin on pistänyt harmittamaan ja ollut pienenä särönä kaiken tämän onnen keskellä. 

Koko asuinalueemme on suuren firman omistamia maita, jotka on päätetty kaavoittaa asuinkäyttöön. Suurin osa tonteista on tämän firman omistuksessa ja ne myyvät niitä suoraan rakentajille. Jotta alue pysyy houkutteleva, he pitävät tosi hyvää huolta viheralueista sekä istutuksista. Syystä tai toisesta muutama onkin kaupungin omistuksessa ja siitä ei voi tosiaankaan kehua yhtälailla. Meidän korttelimme on valitettavasti yksi näistä ja aikoinaan kun tonttia pääsimme valitsemaan, niin ihastuimme siihen, että tonttimme rajoittuu leveään puistoalueeseen, jonka läpi kulkee pyörätie. Tänä kesänä kuitenkin lähetin kaupungin vastaavalle puutarhurille sähköpostia tuosta puistoalueesta, koska koko muu alue on hienosti hoidettua istutusaluetta ja tuossa kasvaa miehen korkuista heinää. Viimeinen niitti tuon viestin kirjoittamiselle oli kun tuolla heinikkoisella puistonpätkällä nähtiin jo toistamiseen käärme. Edes heinän niittäminen pois olisi minulle riittänyt ensiavuksi, kun hyvin tiedän, ettei kaupunki voi tosta noin yks kaks vaan uusi projekteja tehdä. Pari päivää tuon viestin kirjoittamisen jälkeen luulin että homma hoidetaan kun kaupungin miehet tulivat trimmereiden kanssa siihen surisuttelemaan ja kyllähän heinää lähti ainakin pari metriä kävelytien vierestä kummaltakin puolelta vedettiin matalaksi, ettei vaan pyörätietä käyttävät kuntalaiset joudu noiden luikeroiden armoille, mutta edelleen on monta metriä heinikkoa tuossa puistossa ennen kuin meidän tonttimme raja tulee vastaan.

Toinen ja vielä raivostuttavampi asia on ihmisten välipitämättömyys liikennesääntöjä kohtaan. Asuinalueellamme ei ole läpiajoa ja tänne pääsee vain yhtä ainoaa tietä pitkin. Ja koska tämä on ensimmäinen osa isompaa aluekokonaisuutta, niin kaduille joutuu kiertämään kahden liikenneympyrän kautta, koska kaikki kadut ovat päättyviä. Läheskään kaikki alueella asuvat ja täällä työskentelevät eivät välitä noudattaa liikennesääntöjä vaan ajelevat ihan päivittäin jos jonkinmoisilla moottorihärveleillä pitkin pyöräteitä ja jopa nurmikoitakin. Nurmikoiden läpi ajamista yritettiin hillitä jopa maahan asennetuilla kepeillä, mutta eivätpä ne kauaa paikallaan pysyneet. Joka päivä saa äitinä olla sydän syrjällään kun oma pieni kolmasluokkalainen kulkee koulumatkojaan. Päätinkin eilen avata salaisen arkkuni ja kirjoittaa aiheesta yleisönosastokirjoituksen paikallislehteemme ja nyt jännityksellä odotan pääseekö se julkaisuun. Itse kun näen niin paljon punaista kun toisille säästetty aika ja polttoainetipat on lasten turvallisuutta tärkeämpää.

Toivottavasti kun vuodet vierivät ja alueen asukasmäärä kasvaa niin nämä ”lastentauditkin” saadaan ojennukseen ja asuinalueemme maailmankartalle. Esimerkiksi Google Maps ei vieläkään tunnista haussa katuamme ja edelleen tämä alue on karttaan merkitty vain tyhjänä. Onneksi sentään paikallinen suunnistusseura on hoitanut karttojensa ajantasaistuksen hyvin ja jopa alueella vasta rakenteillakin olevat talot jo löytyvät kartasta.

Pihaprojektin valmistuminen alkaa olla jo käsin kosketeltavan lähellä ja seuraavaksi pääsenkin toivottavasti sitä esittelemään. 

Löydät meidät myös Facebookista ja tykkäämällä pysyt ajantasalla!

"The Tuulikaappi"

Olen jo usempaan otteeseen blogissa maininnut meidän tuulikaapin, joka varsinkin minulle oli heti suunnittelun alkuvaiheesta lähtien yksi tärkeinpiä juttuja. Kun taloa suunnittelimme meillä oli kaksi lasta joista nuorimmainen käytti vielä vaunuja päivittäin. Nyt kun olemme asuneet kodissamme 1½ vuotta meillä on kolme lasta, joista nuorimmainen tulee käyttämään vaunuja vielä pari vuotta. Olemme asuneet kerrostalokodissa missä ei ollut edes tuulikaappia, rivitalossa missä oli iso tuulikaappi ja vaunut mahtuivat heittämällä, rivitalossa missä tullikaappi oli ahdas mutta vaunut mahtuivat juuri ja juuri sekä väliaikaisessa asunnossa, missä tuulikaappi oli ihan säälittävän pieni. 

Mikä tuulikaappi edes on? Wikipedia kertoo...

"Tuulikaappi on ensimmäinen tila huoneiston sisäänkäynnin jälkeen. Tilan tarkoitus on estää ilman virtaus suoraan ulko-ovesta. Tuulikaappi estää vetoa asunnossa ulko-ovea avattaessa. Se parantaa myös lämpötaloutta; lämmintä sisäilmaa virtaa ulos vähemmän ulko-ovea aukaistaessa.
Tuulikaappi on muuntunut ajan myötä verannasta, sisäänkäynnin edessä olevasta lämmittämättömästä etutilasta. Nykyrakentamisessa tuulikaapista usein luovutaan; ulko-ovien parantuneen eristekyvyn myötä ne ovat jääneet pitkälti tarpeettomiksi."

Seuraavaan hengenvetoon voitakoon todetta, että olen Wikipedian kanssa ihan samaa miltä, että ilman virtauksen vuoksi tuulikaappi on nykytaloissa ihan turha mutta kaikesta huolimatta mieheni kanssa suunnittelimme kotiimme 6,9 neliön tuulikaapin. Ollaankohan me ihan tärähtäneitä!

Halusimme tilan, mihin saadaan kaikki vaatteet, kengät ja laukut eli tila missä on ihan kaikki mitä ulos lähtemiseen tarvitaan ja myös että ne kaikki ovat siellä mutta eivät kuitenkaan ole näkyvillä. Myöskään en ole pätkän vertaa ihminen joka haluisi monta kertaa vuodessa vaihtaa kaappiin kauden mukaiset vaatteet vaan vaatteille piti saada paikka missä ne voivat olla ympäri vuoden. Toki lasten vaatteiden kanssa vaihtuvuutta tapahtuu, kun lapset kasvavat. Lisäksi halusimme paikan missä säilyttää vaunuja ilman että ne ovat kenenkään tiellä, niitä on helppo käyttää ja pieni vauva saa rauhallisen päiväunipaikan isoveljien meteleiltä.

Sievitalon Tunturikoivu 153, minkä perusteella pohjaa kotiimme aloimme suunnitella, ei ole ollenkaan tuulikaappia, mutta sen sijaan ulko-oven vieressä on 6 neliön kuraeteinen, joka mielestämme oli täysin turha ja aloimme muokkailla pohjaa mieleiseksemme. Kuraeteinen muuttui tuulikaapiksi, jota hieman suurennettiin ja lisättiin ulko-ovi.

Halusimme tuulikaappiin laattalattian, jotta se kestää kosteutta, kun varsinkin lasten kenkissä tulee talvisin ihan uskomaton määrä lunta sisälle. Lisäksi laatan alle laitettiin vielä vesieristys. Tuulikaappi on ainoa tila missä sisällä saa kulkea kengät jalassa ja lapset ovat sen tosi hienosti oppineet. Näin hiekka ja muut liat pysyvät siellä. Nyt laattalattiaa peittää vielä matto, mutta tulevaisuudesta siitäkin on tarkoitus päästä eroon. Valaistus toteutettiin katkaisijalla, joka on varustettu sekä liike että hämärätunnistimella, mikä on erittäin mukava arjen luxus, kun valot syttyvät automaattisesti päälle kun tulee ovesta sisään ja eivät kuitenkaan jää turhaan palamaan vaan sammuvat aina itsestään. Tuulikaappista on lisäksi kulku tekniseen tilaan, missä on harrastevälineiden säilytys.

Omega-Keittiöiden kautta tuulikaappiin tehtiin jo rakennusaikana iso peliovikaappi ja lisäksi asensimme itse vastakkaiselle seinällä kaksi Ikean Hemnes kenkälipastoa, joihin vaihdoimme enemmän meidän näköiset vetimet. Hemnesit kätkevät sisälleen valtavan määrän kenkiä ja pieniin ylälaatikoihin saa kivasti kaiken pikkusälän. Kenkäkaappien väliin laitoimme muutaman koukun, mihin esimerkiksi aina illalla laitan koululaisen ulkovaatteet odottamaan seuraavaa aamua varten. Naulakot toimivat myös vieraiden vaatesäilytykseen ja ovat sopivalla korkeudella myös lapsivieraille.

Heti ulko-oven vieressä on tila vaunujen säilytystä varten. Siihen mahtuu kepeästi kahdet Emmaljungan vaunut rinnakkain eikä likaisilla renkailla tarvitse rullailla yhtään pidemmälle. Vaunujen yläpuolla oli juuri passeli tila Ikean tauluhyllylle minkä alle asensimme rivin Gruntal-koukkuja. Näin sama tila on myös tarvittaessa hyödynnettävissä vaatteiden säilytykseen, jos vieraita tulee enemmän. Vaunut vain juhlien ajaksi lämpimään varastoon säilytykseen niin isommankin poppoon takit ja kengät mahtuvat naulakoihin.

Olemme olleet tosi tyytyväisiä tuulikaappiimme ja hetkeäkään emme ole katuneet että uhrasimme tilaan melkein 7 neliötä.  Joskus tulevaisuudessa kun vaunusäilytystä ei enää tarvita niin tilaa on helppo muuttaa helposti uusiin tarpeisiin sopivaksi.

Löydät meidät myös Facebookista ja tykkäämällä saat aina heti tiedon omalle seinällesi kun uusi blogiteksti on julkaistu.

Turvallinen koti pienelle tutkimusmatkailijalle

Turvallisuus on asia mistä en voi koskaan pauhata liikaa ja omassa kodissa turvallisuuteen meillä on kiinnitetty tosi paljon huomiota, jotta meillä on täällä helppo olla. Olen ollut kohta 9,5 vuotta kotiäitinä, joten kodin toiminnallisuuden lisäksi kodin turvallisuus on todella tärkeää, koska vietän paljon aikaa kotona yksin kaikkien kolmen lapsen kanssa niin yksi ihminen ei millään pysty vahtimaan kaikkia ihan koko aikaa, koska isossa perheessä sattuu ja tapahtuu jotain kokoajan. 

Nyt kun pääsimme suunnittelemaan talon ihan alusta alkaen itse, niin monia asioita otettiin huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Kotimme on yksikerroksinen, joten huomiot mitä kerron eivät ota kantaa kaksikerroksisuuteen, mikä vaatii omanlaisensa turvavarustelun esimerkiksi rappusiin. 

• Lähes kaikki pistorasiat suunniteltiin niin, että ne sijoittuvat kalusteiden kuten esimerkiksi sänkyjen taakse, jolloin sähköjohdot eivät houkuta pieniä lapsia niitä näpräämään. Muutama pistorasia jätettiin näkyvälle paikalle imurointia varten. 
• Lattialämmityksen säätimet asennettin 20cm tavallista ylemmäs, jolloin edes meidän 9-vuotias ei vielä ylety niitä säätämään ilman tuolia, mutta me aikuiset yletymme helposti.
• Lattialaatat valittiin kaikista karheimmalla pinnalla, jotta ne eivät olisi liukkaita jalan alla vaikkakin sukkien käyttöiässä sen kyllä huomaa. 
• Talossa ei ole kuin kaksi ulko-ovea, jolloin on helpompi kontrolloida, ettei kukaan onnistu huomaamatta karkaamaan. 
• Suunnittelimme meille ison tuulikaapin, jossa on sekä vaunujen että kaikkien ulkovaatteiden ja kenkien säilytys. Näin ollen koko muu koti sekä terassi ovat alueita missä kuljetaan sukkasiltaan ja pienen tutkimusmatkailijan on mukava siellä ryömiä.

• Pihamme on kauttaaltaan aidattu ja näin ollen uskallan 4-vuotiaan Pikkuveljenkin antaa siellä leikkiä ilman että minun tarvii olla ihan joka sekunti tietoinen mitä hän siellä tekee.
• Kodissamme ei ole yhtään patteria, edes varastossa, koska pieni tutkimusmatkailija ottaa helposti tukea kuumasta patterista.
• Liesitason, uunin ja astianpesukoneen valinnassa lapset otettiin huomioon, jotta sekä liedessä että uunissa on lapsilukko ja astianpesukone on 3 korinen malli, missä aterimet ovat ylimmässä korissa lappeeltaan eivätkä törötä pystyssä alatasolla, koska astianpesukone on erittäin mielenkiintoinen tutkittava ja sitä vasten on mukava nousta. 
• Kodistamme löytyy palovaroitin joka ikisestä huoneesta jonka oven saa suljettua sekä lisäksi myös varastossa ja autotallissa. Vaikka kuinka tuntuu epätodennäköiseltä että tulipalo alkaisi esimerkiksi vierasvessasta, mutta lasten kanssa kaikki on ihan oikeasti mahdollista. Meiltä löytyy sekä ihan perus halpoja marketvaroittimia, sarjaan kytkettyjä sähköisiä palovaroittimia (lakisääteiset) sekä hälytysjärjestelmään liitettyjä palovaroittimia. Nopeasti laskettuna yhteensä 13 kappaletta. 
• Kaikki pihassamme olevat kasvit ovat hyötykasveja eikä niissä ole mitään minkä laittaminen suuhun olisi vaarallista emmekä myöskään käytä esimerkiski muurahaissirotteita vaan torjumme muurahaiset aspartaamilla. 

Lisäksi on valtava määrä asioita, jotka ihan jokainen lapsiperhe pystyy tekemään kodissaan. Tässä tärkeimpiä asioita, jotka ovat olleet asioita mitkä tehdään aina ennen kun asuntoon olemme muuttaneet.

• Kaikki ovet ovat aina takalukossa eli niitä ei saa sisäpuolelta avattua vain kahvaa kääntämällä vaan aina tarvii osata kääntää myös lukosta, minkä opetteluun menee lapsella useampi vuosi. 
• Yöllä käytämme hälytysjärjestelmää päällä niin, että hälytys kytkeytyy päälle jos joku ovista avataan eli jos lapsella sattuu olemaan unissakävelytaipumusta niin tämä on ihan ehdoton.
• Takkaa emme käytä ollenkaan kun lapsi on niin pieni ettei ymmärrä sen kuumuutta ja saattaa ottaa tukea kuumasta kohtaa tai avata luukun.
• Kaikissa pistorasioissa (myös niissä jotka eivät ole näkyvillä) on pistorasiansuojat, jotka saa erittäin näppärästi poistettua pistotulpan kanssa. 

• Meillä ei koskaan tarjota kahvia tai muita kuumia juomia lastenjuhlissa, enkä muuallakaan anna muiden ottaa esimerkiksi lastani syliin jos samalla juovat kuumaa kahvia. Kuumat juomat ja niiden varomaton käsittely ovat yksi yleisimmistä lasten palovammojen aiheuttajista. 
• Mitään pesuaineita ei koskaan säilytetä alakaapeissa vaan aina yläkaapeissa tai jos niitä tarvitsee säilyttää alempana on oveen laitettu lapsilukko. 
• Muutama kaappi ja keittiön veitsilaatikko on suljettu lapsilukolla jonka avaaminen onnistuu pienen harjoittelun jälkeen yhdelläkin kädellä. Lapsilukko ei kuitenkaan näy ulospäin, joten esteettinen ilme ei niiden vuoksi kärsi. 

• Kun tutkimusmatkailijan reviiri alkaa levitä niin kiukaan nappulat on ihan älyttömän hauskoja väännellä ja siksi meillä on kiukaassa sulakkeet päällä vain sen aikaa kun saunotaan. 

• Sekä induktioliedessä että uunissa on lapsilukot jotka ovat aina päällä kun laitteita ei käytetä. Lapsilukko uunin luukkuun taitaa löytyä nykyään jo kaikista uuneista, mutta lukko joka estää myös nappuloiden käytön taitaa olla edelleen harvinaisempi. Nämä ominaisuudet olivat meillä kuitenkin etusijalla kun uunia lähdimme valitsemaan. 
• Talotikkaisiin laitoimme pleksin muutamalla nippusiteellä kiinni, jotta pienet lapset eivät pääse kiipeämään tikkaita ylös katolle mutta toisaalta se on erittäin helppo irrottaa hätätilanteen sattuessa.

• Vanhempien lasten huoneiden oviin on asennettu turvaportit, jotta pienet lelut pysyvät siellä ja muu koti on tutkimusmatkailijalle turvallista aluetta. 
• Kaikki särkyvät ja pienet esineet säilytetään korkealla tai lukittujen ovien takana eikä kodissamme ole yhtään viherkasvia johon pieni tutkimusmatkailija ylettäisi edes niihin roikkuviin osiin.

Turvallisuusasioihin suhtautuminen tuttavapiirissämme vaihtelee kovasti. Toiset eivät voi yhtään ymmärtää miksi siihen tulee kiinnittää huomiota ja onhan se totta että aina voi sattua jotain itsestä riippumatonta, mutta tiedän etten pystyisi antamaan ikinä itselleni anteeksi jos lapsillemme sattuisi jotain meidän oman välinpitämättömyytemme vuoksi. Varsinkin Pikkuveli on vilkas ja erittäin tapaturma-altis tapaus ja hänen kanssaan liikkuessa saa olla koko aika silmä tarkkana seuraamassa, ettei hän onnistu telomaan itseään. Ja vaikka kuinka seuraa niin silti sattuu ja tapahtuu. Hänellä on ollut jo monta kertaa musta silmä, hammas on haljennut tai haavaa siellä sun täällä. Kerran hän on jopa onnistunut kesken kauppakäynnin saamaan verta pulppuavan haavan keskelle päälakeaan. 

Lähes kaikki näistä pienistä turvallisuusteoista on kuitenkin sellaisia, että jos kuka tahansa ihminen tuotaisiin kotiimme niin hän ei suurinta osaa niistä edes huomaisi, koska koti voi todellakin näyttää hyvältä vaikka sen lapsiturvallisuuteen on panostettu. 

Seuraavaksi kurkataankin millainen on se meidän "The tuulikaappi".

Löydät meidät myös Facebookista. 

Kaikenikäisille sopiva koti

Kun saman katon alla asuu puolivuotiaan tutkimusmatkailijan lisäksi 9- ja 4-vuotiaat isoveljet niin meiltä löytyy jos jonkinmoista lelua. Isoveljiltä ei voi vaatia, että kaikki pienet tavarat kerättäisiin yhtäkkiä pariksi vuodeksi pois ettei pikkusisko laita niitä suuhunsa. Helpoin ratkaisu tähän olisi, että yläkerta olisi isoveljien leikkivaltakuntaa ja pikkusisko tutkimusmatkailisi alakerrassa, mutta tässäkin on ainakin yksi pieni ongelma, kun ei ole sitä yläkertaa.

Jo Pikkuveljen vauva-aikana päädyimme hankkimaan portin Isoveljen huoneen oveen, jotta hän pystyi omassa huoneessaan leikkimään kuten ennenkin. Ongelmaksi kuitenkin muodostui, kun hän ei aina muistanut tai viitsinyt laittaa porttia kiinni ja Pikkuveli pääsi livahtamaan huoneeseen. Siinä vaiheessa kun tänne muutimme ja Pikkuveli oli 2½-vuotias, niin päätimme ettei porttia enää tarvita, kun hän osasi jo hienosti leikkiä pikkulegoillakin.

Nyt kun Pikkusisko aloitti ryömimisharjoitukset alettiin taas porttiasiaa miettiä ja koska poikien huoneet on vierekkäin niin halusin molempiin samanlaiset portit. Jollyroomin sivuilta bongasinkin Beemoon automaattisestisulkeutuvat turvaportit, joita ei tarvinnut edes ruuvata kiinni vaan ne pingotettiin vain oven karmien väliin. Nyt ei ole enää ongelmana, että potit jäisivät auki ja pojat saavat omissa huoneissaan leikkiä kuten ennenkin. Isoveljen huone on pyhitetty Legoille ja Pikkuveljen huoneen on vallannut pikkuautot ja Brion palikat. Alunperin leikkihuoneeksi sunniteltu huone keittiön vieressä on muuntunut nyt Pikkusiskon huoneeksi missä hän voi turvallisesti leikkiä. Vähän vielä ongelmaa tuottaa Pikkuveli, joka ei täysin ymmärrä miksi leluja ei saa tuoda huoneista pois ja miksi niitä ei saa myöskään jättää liian lähelle oviaukkoa, ettei Pikkusisko ylety niitä portin pinnojen välistä kurkottamaan. 

Miten meidän kotimme on muuten suunniteltu turvalliseksi pienelle tutkimusmatkailijalle? Siitä lisää seuraavaksi.

Meidät löydät nyt myös Facebookista.

Back to school

Koulujen kesäloma alkaa olla jo ihan loppusuoralla kun täällä koululaiset aloittavat uuden lukuvuoden aherruksen torstaina. Ihan hurjaa ajatella, että Isoveli aloittaa jo kolmosluokan. Koulunaloituksen innoittamana päätin esitellä missä meillä säilytetään lukujärjestystä, reppua ja liikuntavaatteita. Meillä kun on kotona tärkeää, että kaikille tavaroille on oma selkeä paikka, mistä ne on aina helppo löytää eivätkä jää mihinkään lojumaan.

Kaikkien lasten huoneissa on noin 15cm leveä tila oven ja vaatekaappien välissä. Tuolla pikkuruisella seinänpätkällä on kattovalon katkaisimet ja lattialämmityksen säätimet. Tuo pieni ”hukkatila” on saatu hyvin hyödynnettyä, kun kaappien päätyihin on asennettu 4 koukkua ja Ikean magneettitaulu, joka on päällystetty liitutaulu-fixillä. Siinä on oiva säilytyspaikka koulurepulle, liikuntakamoille, lukujärjestykselle sekä joillekin lapsille tärkeille tavaroille, Isoveljen tapauksessa mitaleille.

Mutta miksi 9-vuotiaan koululaisen huoneen oviaukossa on portti? Siitä lisää myöhemmin!

Mustavalkoinen Unelma löytyy nyt myös Facebookista.